Teksti: Annina Uimonen

Raskausaikana vältettäviä sekä sopimattomia yrttejä

Raskausaika on ihanaa, ihmeellistä ja herkkää aikaa. Kaikki äidin saama hoiva on hyväksi myös kohdussa kasvavalle lapselle, ja esimerkiksi luontaishoidot voivat olla ihana osa raskausaikaa. Esimerkiksi sisäisessä yrttien käytössä on kuitenkin syytä käyttää harkintaa, sillä raskausaikana niin äidin kuin kohdussa kasvavan elämän alun keho on herkässä tilassa. ”Ruoka olkoon rohtosi” on mainio ohje kasvilääkintään raskausaikana, ja ruokarohdot kuten kasvikset ja marjat ovat luonnollisesti kaikista turvallisimpia.

Tutkimustietoa raskausaikana soveltuvista yrteistä on valitettavan vähän, mutta kansanperinteen tiedon sekä kasvin sisältämien aineiden turvallisuuden perusteella on muutamia oikein turvallisesti käytettäviä yrttejä, kuten vadelmanlehti. Mutta koska on myös olemassa yrttejä, joita on syytä välttää raskaana ollessa, olen laatinut seuraavan kirjoituksen helpottaakseni ”yrttiviidakossa kulkemista” raskausaikana, niin että yrttien välttämisen tai täyden kiellon takana olevat perustelutkin tulevat esiin. Listaus ei ole luonnollisesti kaikenkattava, mutta auttaa alkuun – voit tiedustella muiden yrttien soveltuvuutta koulutetulta fytoterapeutiltasi.

Löydät kirjoituksen lopusta myös osoitteen Lääkelaitoksen julkaisuun (2008), josta löytyy taulukot kansanperinteessä raskauden keskeyttämiseen käytettyihin yrtteihin sekä raskauden ajalle sopimattomiin lääkekasveihin.

Raskausaikana vältettäviä yrttejä

Aluksi listaan yrttejä, jotka on mainittu sellaisina, joita on hyvä välttää esimerkiksi kohtua supistavien ominaisuuksien vuoksi, mutta jotka eivät välttämättä ole haitallisia esimerkiksi kertaluontoisesti käytettynä, tai jos teesekoituksessa on mukana pieni määrä jotain näistä. Suosittelen kuitenkin paneutumaan huolellisesti myös tähän listaan, sillä esimerkiksi kohdun herkkä supistelu varhaisessa vaiheessa on hyvin stressaavaa – ja kokemuksesta sanon, ettei ole mukava rampata sairaalassa rauhoittelemassa niitä. Toiset ovat herkempiä supistelemaan, kuin toiset.

Seuraavat yrtit edistävät kohdun supistelua, ja siksi niitä on hyvä välttää raskauden aikana:

iisoppi, kehäkukka, liperi eli lipstikka, mansikan ja ahomansikan lehdet, persilja, piparijuuri, mintut, rosmariini, salvia sekä mesiangervo.

Piparminttua – ja mahdollisesti muitakin minttuja - on hyvä välttää erityisesti poikalasta odottaessa myös sen vuoksi, että piparminttu laskee testosteroni tasoja, ilmeisesti pilkkomalla testosteronia estrogeeniksi. Koska rakenneultran ”sukupuolidiagnoosi” ei ole koskaan 100% varma voi olla parempi olla ottamatta riskiä asian suhteen, ja välttää minttuja koko raskauden ajan. Alle 3-vuotiailla lapsilla piparminttu voi aiheuttaa lisäksi nielemisvaikeuksia, joten sitä ei ole suositeltava käyttää teenä tai eteerisenä öljynä pienillä lapsilla.

Myös kumina, kamomilla ja puna-apila on kirjallisuudessa mainittu yrtteinä, joita on hyvä välttää raskauden aikana suurina määrinä– tosin kamomilla ja puna-apila on mainittu myös raskausaikana maltillisesti sopivina. Kamomilla on varsin mieto, myös pienille lapsille sopiva yrtti, ja hyvä esimerkiksi rauhoittamaan sekä mieltä että vatsakramppeja, sekä kohottamaan immuniteettia - joten mikäli äiti on aiemminkin käyttänyt kamomillaa, ei satunnaisesta käytöstä liene haittaa. Määrä on hyvä rajoittaa korkeintaan kahteen kupilliseen, ja pysyä satunnaisessa käytössä. Puna-apila on puolestaan miedosti estrogeeninen ja hormonitoimintaan vaikuttava, minkä vuoksi sitä todennäköisesti suositellaan vältettävän raskausaikana, vaikka varsin lempeä yrtti muuten onkin.

Kasviestrogeenejä sisältäviä kasveja ei suositella käytettäväksi raskausaikana, sillä kasviestrogeenit kulkeutuvat istukan läpi sikiöön. Kasviestrogeenejä sisältävät ruoka-aineet, kuten ruis ja tofu ovat kuitenkin ok, mutta eristettyjä valmisteita ei ole hyvä käyttää.

Koivu ja kultapiisku voivat olla joillekin odottajille myös liian voimakkaita – kyseiset kasvit ovat diureetteja, joita on ”tavallisessakin tilassa” suositeltu käytettävän vain 1-2 viikon kuureina. Ja vaikka äidin nestekiertoon on hyvä kiinnittää huomiota, on hyvä muistaa että myös että äidin nestevaje voi aiheuttaa turhaa supistelua. Liiallisesta turvotuksesta kärsivän äidin voikin olla hyvä käyttää miedompia yrttejä, kuten vadelmanlehteä tai maltillisesti nokkosta tai voikukkaa – ja helpottaa oloaan esimerkiksi jalkakylvyillä, joissa sen sijaan voi esimerkiksi koivunlehtiä käyttää hyvinkin. Satunnainen tai kertaluontoinen käyttö tuskin on kuitenkaan haitallista.

Siankärsämön liiallinen käyttö voi altistaa keskenmenolle. Riski ei todennäköisesti ole niin suuri, mikäli äiti on käyttänyt siankärsämöä ennen raskauttakin, jolloin sitä voi mahdollisesti käyttää pieniä määriä esimerkiksi äidin vilustumisen hoidossa. Tätä varten voi hyödyntää myös maltillisesti kaunopunahattua, joka kirjallisuuden mukaan sopii maltillisesti myös raskausaikana – ainakaan Lääkelaitoksen julkaisun (2008) mukaan vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessa ei ollut paljastutunut ongelmia raskauden kulun tai sikiön hyvinvoinnin suhteen, kun 206 naista kattavassa tutkimuksessa puolet olivat käyttäneet kaunopunahattu-uutetta noin yhden viikon ajan ensimmäisellä raskauskolmanneksella. Kaikista miedoin ja maltillisin apu raskausajan vilustumiseen on ”ruokarohto”, eli esimerkiksi mustaherukkamehu tai marjoista haudutettu ”tee”.

Väinönputki voi lisätä verenkiertoa lantion alueella, joten siksi sitä on hyvä välttää raskauden aikana. Peltokorte voi sisältää joskus raskauden kannalta liiallisia määriä seleeniä. Rätvänää ja lehmustakin kannattaa kirjallisuuden mukaan todennäköisesti välttää.

Myös neuvolalla on omat suosituksensa kahvin käytöstä raskauden aikana – kahvin käyttöä ei neuvolan ohjeistuksissa tarvitse kokonaan jättää pois, vaan rajoittaa 200mg kofeiinia per päivä, eli 3dl suodatinkahvia; 1,5 dl espressoa tai 10 dl mustaa teetä. Itse kuitenkin suosittelen pitämään kahvin juonnin minimissään, tai jopa luopumaan kahvin käytöstä kokonaan raskausaikana. Kofeiini on hyvin voimakas stimulantti, ja esimerkiksi imettävän äidin juodessa kavia kofeiinilla kestää kauemmin poistua imetettävän lapsen elimistöstä, kuin äidin. Tämä saakin pohtimaan, kuinka tarpeellista on altistaa lapsi jo kohdussa kofeiinille ja sen kaltaisille stimulanteille. Äidin on hyvä kiinnittää kahvinjuontiinsa jo imetyksenkin vuoksi – lapsen unensaannin sekä rauhallisuuden ja vatsan hyvinvoinnin vuoksi.

Mikäli kahvista ei millään voi luopua, on kahvin hyvä olla vähintäänkin laadukasta ja luomua, sillä kahvissa on paljon torjunta-aineita ja myös homeitakin saattaa esiintyä erityisesti valmiiksi jauhetussa, heikkolaatuisessa kahvissa.

Vadelmanlehteä ja poimulehteä on hyvä välttää raskauden ensimmäisellä kolmanneksella sen kohtua stimuloivan vaikutuksen vuoksi - mutta toiselta kolmannekselta eteenpäin niitä pidetään raskausaikana sopivina, kohdun hyvinvointia edistävinä. Erittäin hyviä ne ovat ennen ja jälkeen raskauden. Poimunlehti kohtua hoivaavien ominaisuuksien lisäksi hyvä myös hedelmällisyyden ja hyvän hormonitoiminnan tukemisessa. Ennen vadelmanlehden ja poimulehden käyttöä suosittelen kuitenkin konsultoimaan omaa, koulutettua fytoterapeuttiasi.

Maustekasvien ja villivihannesten mausteenomainen käyttö ruoanlaitossa ei tämänhetkisen tiedon mukaan ole haitaksi.

Seuraavia yrttejä on hyvä välttää täysin raskausaikana

Seuraavaa listausta on syytä kunnioittaa, ja jättää mainitut yrtit käytöstä raskausaikana kokonaan. Muistutan tässä vaiheessa myös Lääkelaitoksen julkaisusta (2008), jonka taulukoihin on listattu kansanperinteessä raskauden keskeyttämiseen käytettyjä yrttejä sekä raskauden ajalle sopimattomia lääkekasveja.

Seuraavia rohdoksia ei ole lähteitteni mukaan hyvä käyttää raskaudenaikana ollenkaan:

Aaloe, katajanmarjat, maahumala (maahumalan sisältämä pulegoni on maksamyrkky, joka voi aiheuttaa keskenmenon), koiruoho, pietaryrtti, rautayrtti (Verbena ja Glandularia –lajit), puolanminttu (sisältää pulegonia), kimikki, ruuta, porkkanan siemen, neidonhiuspuu eli Ginqo Biloba, kiinan väinönputki, amerikansinisiemen, pujo, orapihlaja, puolukan ja sianpuolan lehdet.

Leskenlehti, rohtoraunioyrtti, ruttojuuri sekä purasruoho eli kurkkuyrtti sisältävät maksatoksisia pyrrolitsidiinialkaloideja – eivät siis ole suositeltavia sisäisesti muulloinkaan, saati raskausaikana.

Suoliston toimintaa voimakkaasti stimuloivia yrttejä, kuten sennaa, paatsamaa, raparperin juurta ja hierakkaa on myös hyvä olla käyttämättä, sillä suoliston voimakas stimulaatio voi stimuloida myös kohtua – tähän perustuu myös esimerkiksi risiiniöljyn käyttäminen synnytyksen käynnistämisessä ennen aikaan. Risiiniöljyä ei suositella siis myöskään käytettäväksi, ja on hyvä huomioida, että risiinipensaan siemenet ovat myrkyllisiä – jo 1-6 siementä on hengenvaarallinen annos. Myös takiainen stimuloi suolistoa ja kohtua, joten sitäkin on hyvä välttää odotusaikana.

Mikäli synnytyksen käynnistäminen on aiheellista, ja esimerkiksi käynnistysaika sovittu synnytyssairaalassa, suosittelen ennemmin hakeutumaan lempeitä käynnistyshoitoja toteuttavan koulutetun ammattilaisen pariin, kuin käyttämään voimakkaita yrttejä.

Myös voimakkaasti sedatoivat, eli rauhoittavat yrtit kuten rohtovirmajuuri eli valeriaana sekä hamppu on syytä jättää käyttämättä raskauden aikana – sekä imettäessä. Lisäksi adaptogeenit, kuten gingseng, ruusujuuri, venäjänjuuri ja maca, voivat olla liian voimakkaita, ja osalla on lisäksi hormonaalisia vaikutuksia – niiden sopivuudesta sikiölle ei siis voida olla mitenkään varmoja, joten nekin on hyvä jättää käyttämättä raskauden sekä imetyksen ajaksi. Esimerkiksi macaa ei suositella alle 3-vuotiaille laisinkaan.

Lakritsanjuuri on tätä nykyä kiellettyjen listalla raskausaikana, ja hyvä niin. Sen lisäksi, että lakritsi nostaa herkästi verenpainetta, sen sisältämä glykyrritsiini on haitallista syntyvän lapsen kehitykselle. Suomalaisessa tutkimuksessa (Räikkönen et. all. 2017 ) todettiin, että raskausaikana lakritsia nauttineiden äitien lasten murrosikä alkoi aikaisemmin, he olivat pidempiä sekä painavampia ja ongelmia oli myös kongitiivisissa toiminnoissa sekä käyttäytymisessä: päättelytehtävät tuottivat haasteita, ja keskittyminen sekä tarkkaavaisuus olivat heikompia. Lisäksi eläimillä ja synnytetyillä ihmisen istukoilla tehtyjen kokeiden perusteella on havaittu, että glykyrritsiinin vuoksi suodatinjärjestelmä – jolla istukka estää äidin stressihormoni kortisolia virtaamasta sikiöön – ei toimi tarkoituksenmukaisesti. Lakritsankäyttö on yhdistetty myös keskenmenoihin sekä ennenaikaiseen synnytykseen.

On hyvä huomata, että lakritsa- ja salmiakkimakeisten sekä esimerkiksi lakritsaa sisältävien yrttivalmisteiden lisäksi glykyrritsiiniä voi olla monessakin teollisessa elintarvikkeessa, sillä se on hyvin voimakas makeuttaja ja toisaalta vahventaa aromeja – tutkijat olivat löytäneet sitä jopa 400 elintarvikkeista kekseistä purkkaan ja jäätelöistä virvoitusjuomiin. Tästäkin syystä on hyvä välttää selvää lakritsankäyttöä, mikäli piilokäytöstä ei ole varma – ja toki teollisten elintarvikkeiden välttäminen on hyväksi muutenkin raskausaikana. Huomaa, että joissakin vadelmanlehtiteenä myytävissä yrttisekoituksissa on mukana lakritsanjuurta!

Kotoisista yrteistä glykyrritsiiniä löytyy kallioimarteesta, jolla on myös lakritsamainen aromi. Älä siis käytä myöskään kallioimarretta raskausaikana.

Luonnollisesti myös tupakka, päihdyttävät kasvit ja alkoholi sekä myrkylliset kasvit ovat ehdottomasti kiellettyjä raskausaikana – huomioi vanhoja yrttioppaita lukiessasi, että siellä saattaa olla mainittuna kasveja, jotka tänä päivänä tiedetään myrkylliseksi.

Lopuksi

Toivon, että tästä kirjoituksesta on apua ja iloa. Toivon myös suuresti, että tutkimustieto raskausajan yrttienkäytöstä lisääntyy, ja että sen perustella syntyisivät selkeät ja turvalliset ohjeistukset myös raskausaikana sopivien yrttien käyttöön. Toivotan myös kaikille odottaville äideille onnellista odotusta ja ihmeellistä uuden elämän syntymää!

Annina Uimonen

Kirjoittaja on diplomifytoterapeutin opintoja viimeistelevä yrttihoitaja, jonka lopputyö käsitteli yrttejä, ravintoa ja luontaishoitoja raskausaikana. Hän on myös 2013 syntyneiden kaksosten sekä 2019 kotona syntyneen kuopuksen äiti, sekä tanssija ja somaattisen liiketerapian opiskelija.

Kirjoitus perustuu fytoterapeutin opintoihini, ja on osa lopputyötäni ”Luontoäidin hoivassa (2019)”. Opintojen lisäksi lähteinä on käytetty kotimaista yrttialan kirjallisuutta: Virpi Raipala-Cormierin ”Luontoäidin kotiapteekki”, Sinikka Piipon ”Suomen luonnon lääkekasvit”, Henriette Kressin ”Käytännön lääkekasvit I ja II” -teoksista, sekä Suomen lääkelaitoksen julkaisua ”Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana” (2008), jossa on osionsa myös kasvilääkinnästä.

Lääkelaitoksen julkaisu löytyy myös netistä osoitteesta: https://www.fimea.fi/documents/160140/753095/17161_raskaus2r.pdf

Räikkönen et. all. (2017) tutkimuksen ”Maternal Licorice Consumption During Pregnancy and Pubertal, Cognitive, and Psychiatric Outcomes in Children” löydät osoitteesta:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28158597/

Raskausajan yrttienkäyttöön liittyen suosittelen olemaan aina yhteyksissä asiantuntijaan, ja myös tämän kirjoituksen ohjeita lukija toteuttaa vain omalla vastuullaan.

Teksti: Liisa-Maija Verainen

Yrteistä on moneksi – ennen ja edelleen

Tarinayrttitarha 20 vuotta

Mitä yrttien perinnetieto ja tarinat kertovat meille? Mynämäessä, Varsinais-Suomessa, sijaitsevassa Tarinayrttitarhassa on jo 20 vuoden ajan tarinoitu ryhmille entisaikojen yrtti- ja kasviviisautta tähän päivään. Oman kansanperinteen lisäksi tarinoita on koottu muinaisesta Egyptistä, Antiikin Roomasta ja Kreikasta, joissa kaikissa on pitkä kasveilla lääkitsemisen perinne. Sekä meillä että muualla yrttien ja kasvien käyttö on ollut monipuolista ja edelleenkin entisaikojen viisaus on voimissaan.

Kasvit ovat kautta aikojen kiinnostaneet ihmisiä, sillä niitä tarvittiin myös ravinnoksi. Usein tutustuminen kasveihin tapahtui yritysten ja erehdysten kautta sekä seuraamalla villieläinten käyttäytymistä. Näin saatiin tietoa, mitkä osat kasvista sopivat syötäviksi, kasvuolosuhteista, keräilyyn sopivista vuorokauden- ja vuodenajoista sekä tietoa kasveilla parantamisesta. Perinnetieto siirtyi sukupolvelta toiselle kokemuksia jakamalla ja tekemistä seuraamalla.

Sekä perinnetieto että tutkimus ovat molemmat viitoittaneet nykytietämystä yrteistä. Kansainväliset kasvimonografiat kokoavat tätä tietoa yhteen. Näitä ovat EU:n lääkeviranomaisen (EMA) monografia, eurooppalainen ESCOP sekä saksalainen Komissio E. Tietokoosteista löytyy tietoa mm. mihin yrttiä on käytetty, annostuksista ja käyttörajoituksista. Suomessa kasvien vaikuteaineita tutkitaan Suomessa Helsingin Yliopistossa farmaseuttisten biotieteiden osastolla sekä Turun yliopiston biotieteiden laitoksella.

Tässä artikkelissa peilataan yrttitarinoiden ja perinnetiedon yhteyttä siihen, mitä kasvimonografiat ja nykytietämys yrttien käytöstä kertovat.

Valkosipulista on moneen – sai aikaan jopa ensimmäisen muistiin

kirjoitetun lakon!

Valkosipuli (Allium sativum) on maailman vanhimpia viljelykasveja esim. mainintoja on jo 7000 vuoden takaa. Tähän viittaa myös tieteellinen lajinimi sativum, joka tarkoittaa viljeltyä. Muinaisessa Egyptissä pyramidien rakentajille annettiin valkosipulia terveyden edistämiseksi raskaassa raadannassa. Hyvän maun lisäksi kasvi piti rakentajat hyvässä työvireessä. Tarina kertoo, että rakennusvaiheessa iski yllättäen valkosipulipula ja se johti siihen, että rakentajat tekivät lakon. Tämä valkosipulilakko on tarinan mukaan ensimmäinen muistiin merkitty lakko. Kasvi on suomalaisessa kansanperinteessä pidetty panssarina tartunnoille sekä vilustumista ehkäisevänä.

Valkosipulissa on lukuisia vaikuttavia aineosia. Rohtona käytetään kynttä, joka sisältää allisiinia ja muita haihtuvia öljyjä. Valkosipulissa on A, B-ryhmän ja C – vitamiinia sekä kivennäis- ja hivenaineita. Valkosipuli on yksi tutkituimmista lääkekasveista. Valkosipuli edistää sydänterveyttä, on antioksidantti, ehkäisee vilustumista sekä on antimikrobinen ja ehkäisee sienten kasvua. Myös EMA määrittelee kasvin avuksi yskään, vilustumiseen sekä verenkiertohäiriöihin.

Ei siis ihme, että pyramidin rakentajat pysyivät terveinä ja kasvin sairauksien ennaltaehkäisevä vaikutus tunnettiin myös kylmässä Pohjolassa.

Siankärsämön avulla irronneet sormet ja nenät paikoilleen

Siankärsämöä (Achillea millefolium) on pidetty hääkukkana, joka on taannut vähintään seitsemän vuotta kestävän rakkauden. Kasvi suojaa myös pahalta, joten sitä pidetty kynnyksen alla. Kansanlääkinnässä käytetty verta puhdistavana ja tyrehdyttävänä sekä erilaisissa hengitystievaivoissa. Abbedissa ja aikansa herbalisti Hildegard Bingeliläinen paransi jo 1100-luvulla sen avulla avanteita ja nenäverenvuotoja. Ranskassa siankärsämöä on kutsuttu timpurin yrtiksi, sillä kasvi kuului heidän työkalupakkinsa ensiapuvarustuksiinsa. Norjasta juontaa tarina, jossa mies oli vahingossa leikannut sormensa irti ja kiedottuaan lehtiä ja siankärsämöviinassa kostetutun rievun sormen ympärille, sormi oli parantunut nopeasti. Ja myös tappelussa nenänsä menettänyt mies, sai siankärsämön avulla nenänsä taas kuntoon.

Rohdoksena käytetään kukkien maanpäällisiä osia. Siankärsämö sisältää 0,20-1,4 % haihtuvaa öljyä. Tästä löytyy seskviterpeenilaktoni -johdannaisia, jotka ovat tulehduksen vastaisia aineita. Vaikutukset ovat anti-inflammatorinen eli tulehduksen vastainen ja spasmolyyttinen eli sileän lihaksen kouristuksia vähentävä ihmisillä ja eläimillä tehdyissä kokeissa. Laboratorio-olosuhteissa vaikutukset ovat antibakteerinen, antioksidatiivinen ja verenvuotoa estävä. EMA:n koosteessa kasvia käytetään pienten ja pinnallisten haavojen hoidossa, ruuansulatushäiriöissä esim. ruoansulatuskanavan kouristeluissa. Siankärsämön vesiuute lyhentää merkittävästi veren hyytymisaikaa. Myös siankärsämön lehdessä on verenvuotoa tyrehdyttävää vaikutusta.

Tarinat ja tutkimus käyvät siis hyvin yhteen myös siankärsämössä, joten tämä ”tuhattaituriksi” kutsuttu yrtti on hyvä pitää mielessä myös ensiapuyrttinä.

Mäkikuismalla pahoille hengille kyytiä

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on arkeofyytti eli muinaistulokas. Tämä tarkoittaa, että kasvi on tullut Suomeen ihmisen toiminnan vaikutuksesta ennen 1600-lukua. Kasvilla on ollut kautta aikojen yleislääkkeen maine. Kansanlääkinnässä käytetty yli 2000 vuoden ajan. Meillä Pohjolassa on kukkanuppuja liotettu viinassa, ja tätä uutetta on käytetty keuhkotautiin, rakkovaivoihin ja keuhkoputkentulehduksiin. Kasvia on käytetty vuosisatoja myös erilaisten psyykkisten häiriöiden hoidossa. Lajinimi perforatum tarkoittaa reiìtettyä. Kun kasvin lehtiä katsoo valoa vasten, ne näyttävät kuin olisivat täyteen tikattuja pieniä reikiä. Legenda kertoo, että ovat syntyneet siitä, kun paholainen yritti pistoillaan tuhota kasvin, joka oli siunaus ihmiskunnalle. Kasvi pystyi ajamaan ihmisestä pahoja henkiä pois, eli parantamaan mielisairaita. Kutsutaan myös Johanneksen yrtiksi, Johannes Kastajan mukaan. Tarina kertoo kuisman versoneen Johannes Kastajan maahan pudonneesta verestä.

Mäkikuisman keltaista kukkaa puristassa tuleekin esiin punainen väri. Tämä väri on entisaikaan yhdistetty vereen ja kuismaa on käytetty mm. Lönnrotin mukaan ”sisällisten” haavojen hoidossa esim. keuhkotaudeissa ja verisylyssä.

Rohtona käytetään maanpäällistä versoa. Kasvi sisältää 0,06-0,3 % haihtuvaa öljyä ja runsaasti fenolisia yhdisteitä. Euroopan farmakopea edellyttää rohdoksessa olevan vähintään 0,08 % hypersiiniä, jota mäkikuismassa on 0,06-0,15 %. Masennuslääkkeet lisäävät hermosolujen välillä toimivien välittäjäaineiden pitoisuuksia aivoissa. Näitä ovat serotoniini ja noradrenaliini. Mäkikuisman sisältämä hyperforiini osittain vaikuttaa samalla tavalla kuin masennuslääkkeet, eli lisää serotoniinin ja noradrenaliinin pitoisuuksia aivoissa. Mäkikuismavalmisteilla on tehty kymmeniä hyvin toteutettuja hoitotutkimuksia. Ne ovat olleet hyvin standardoituja ja kliinisiä, esim. ESCOP:in monografian mukaan. Yleensä parempi teho kuin plasebolla ja yhtä hyvä teho kuin on vakiolääkityksellä. Mäkikuisma voimistaa lääkeaineita hajottavien entsyymien toimintaa maksassa. Koska mäkikuisma voimistaa näiden entsyymien toimintaa, kasvia sisältävien tuotteiden kanssa samaan aikaan käytettyjen lääkkeiden hajoaminen maksassa nopeutuu ja lääkkeiden pitoisuudet veressä pienenevät. Tuotteet eivät sovi verenohennuslääkityksen kanssa, koska lääkkeen vaikutukset heikentyvät. Myös ehkäisypillerit menettävät tehoaan. Kasvin sisältämä hypersiini voi aiheuttaa valoherkkyysihottumaa erityisesti tetrasykliinien ja joidenkin psyykelääkkeiden käytön yhteydessä. Haittavaikutuksina mainitaan ruuansulatuskanavan ongelmat, väsymys ja ihoreaktiot.

Nyt käyttö määriteltynä ICD-10 kriteerien mukaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen sekä lisäksi kaamosmasennukseen. EMA määrittelee kasvin käyttöä haavojen hoidossa, stressiin ja mielialahäiriöihin.

Keskiajan Signatuurioppi perustui siihen, että kasvin väri tai ulkomuoto kertoo, mihin vaivaan sitä käytetään. Mäkikuisman keltainen kukka muuttuu punaiseksi, joka viittaa vereen ja käyttöön verisairauksissa. Jos kasvilla on kaunis kukka, se tarkoittaa, että sillä on merkitystä mm. mielen ongelmiin. Nämä käyttökohteet sopivat hyvin yhteen nykytiedon kanssa.

Nokkospiiskauksella lämmikettä kehoon ja kivunlievitystä

Nokkosen (Urtica dioica) on polttavan vaikutuksena takia ajateltu olevan yhteydessä paholaiseen. Raamatussa nokkonen on Jumalan rangaistuksen vertauskuva. ”Kun Israelin naapurikansat eivät taipuneet parannukseen, Jumala uhkasi muuttaa ne nokkospehkojen maaksi, suolakuopaksi autioksi iankaikkisesti (Sef. 2:1). Kasvin polttavaa vaikutusta on käytetty myös hyväksi, sillä ovat sotilaat lämmittäneet itseään, kun kylmä on yllättänyt. Myös

reumaattisia niveliä on kautta aikojen piiskattu nokkosilla, mikä lievitti kipuja ja kankeutta. Tästä ns. nokkospiiskauksesta löytyy perinnetietoa niin meiltä kuin muualtakin.

Nokkosesta käytetään rohdoksena versoa, lehtiä, juurta ja siemeniä. Maanpäälliset osta sisältävät flavonoideja 1-2 % ja mm. beetakaroteenia, vitamiineja ja mineraaleja. Lisäksi kasvi sisältää happoja, esim. muurahais-, etikka- ja sitruunahappoa. Nokkosta käytetään reumatismin tukihoidossa. Juuri sisältää polysakkarideja ja fenoleja. Polysakkaridit ovat anti-inflammatorisia eli tulehdusta ehkäiseviä. EMA tiedoissa nokkonen toimii juuri kipuun ja tulehdukseen sekä erilisiin ihon ongelmiin ja haavoihin. Komissio E määrittelee käytön sisäisesti tai ulkoisesti reumaattisten vaivojen tukihoidoksi.

Monipuolinen nokkonen sopii siis mainiosti myös ulkoisiin hoitoihin. Vaikka nokkospiiskaus sanana voi kuulostaa pahalta, niin ajattele sitä nokkosvihtana, joka tekee hyvää niin verenkierrolle kuin nivelille.

Liisa-Maija Verainen, Diplomifytoterapeutti

Tarinayrttitarha, Mynämäki https://sopivastivilli.fi

Instagram @sopivasti_villi

Lähteenä käytetty Verainen, L-M. Opinnäytetyö fytoterapian opinnot, 2012. Frantsila. Kasvimonografiat.

Teksti: Helvi Karvonen ja Virpi Raipala-Cormier

LAPSUUDEN KULTAISET JOULUT

HERÄÄVÄT HENKIIN PIPARIMAUSTEILLA

Tiedätkö, että kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, maustepippuri ja pomeranssi ovat myös arvostettuja rohtokasveja. Sahramilla saatiin jouluiset pullapojat kellertäviksi ja muskotilla tai muskotin kukilla maustettiin jouluista porkkanalaatikkoa.

Mieheni James Cormier’n äiti kertoi kuinka heillä Kanadassa lasten rinta-alueelle laitettiin maustelaput kun ensimmäiset flunssan oireet alkoivat. ”Oli noloa, kun tuoksui niin voimakkaasti ja muut lapset kiusasivatkin siitä”, kertoo James. Lappu oli flanellikankaasta neulottu kaksinkertainen noin 30 x 30cm neliö, jonka sisään äiti laittoi rasvaa ja joulumausteita. Niiden lämmittävät ja hengitysteitä avaavat vaikutukset uuttuivat ihon lämmöstä rasvaan. Lapussa oli nauhat, jolla se kiinnitettiin yläpäästään pään yli niskaan ja alapäästään käsien alta selän taakse. Mausteinen rasvalappu auttoi, ettei sairastunut.

Kaneli - Cinnamon

ceyloninkaneli (Cinnamomum zeylanicum), kassia, kiinankaneli (Cinnamomum aromaticum), jaavankaneli (Cinnamomun burmanii)

Kanelipuut tai -pensaat ovat kotoisin Austraaliasta. Sukuun kuuluu 250 erilaista lajia. Aitokaneli eli Ceyloninkaneli on lähes kymmenen metriä korkea puu. Kanelia saadaan nuorten oksien sisimmästä osasta. Rullalle kiertyvän aitokanelin pinta on sileä ja vaalean ruskea. Kassiatangot ovat taas pinnaltaan karkeampia ja harmaan ruskeita.

Kanelin sisältämä kanelialdehydi antaa piparkakuille lämpöisen mausteisen vivahduksen.

Kaneli on lämmittävä, voimaannuttava, tulehduksia estävä, kipuja lievittävä. Sillä on edullinen vaikutus veren sokeri- ja rasva-arvoihin (diabetes, kolesteroli ja paino-ongelmat). Se on myös hyvä antioksidantti.

Kanelia on turvallista käyttää mausteena normaaliannoksina leivonnaisissa, joulupuuroissa, glögissä, sekahedelmäkeitossa ja mm. intialaisissa ruoissa ja kanelikahvissa sekä Chaissa (ks. oheiset resepit). Koivuallergiset saattavat saada siitä oireita. Kassiakanelissa kumariinia on runsaammin kuin Ceilonin kanelissa ja siksi sen käyttöä on hyvä välttää. Liiallinen kumariinin saanti voi aiheuttaa maksaongelmia.

Kanelista tehdään myös eteeristä öljyä, ja sen tuoksun on uskottu perinteisesti vetävän puoleensa rikkautta ja runsautta ja sillä mitattiinkin Kiinan ja Intian hallitsijoiden rikkauden määrää. Kanelia ei suositella aromahoidoissa, sillä se sisältää ihoa ärsyttävää eugenolia ja kanelialdehydejä. Mutta joulutuoksuna eteerinen öljy on ollut hieno esim. pirskoteltuna eteisen matolle.

Vinkki:

Kanelitankoa voi myös keittää ja saada hyvää tuoksua sitä kautta huoneisiin.

Ilta Chai – unta helpottava iltajuoma

Laita kanelia, inkivääriä ja kardemummaa kutakin jauheina 1/4tl noin 2dl:aan vettä, keitä 5-10 minuuttia, siilaa tarvittaessa ja lisää maitoa reilusti (noin 1dl) maun mukaan. Lisää hunajaa ja juo lämpimänä.

Mausteneilikka – Syzygium aromaticum, syn. Eugenia caryophyllus

Mausteneilikka on Myrtaceae –heimoon ja syzygium-sukuun kuuluva siro 15-20 metrinen puu. Kotoisin se on Indonesian maustesaarilta. Sitä viljellään Kaakkois-Aasiassa, Intian valtamerten saarilla ja Etelä-Amerikassa.

Mausteneilikat ovat kasvin kuivattuja nuppuja. Vaaleanpunaiset nuput kerätään käsin ja kuivuessaan ne muuttuvat tummanruskeiksi.

Neilikkaa käytetään pipareissa ja muutenkin yleisesti joululeivonnaisissa sekä myös liha- ja vihannesruokien mausteena. Sitä on myös curry- ja intialaisessa garam masala –jauheissa. Se sopii mm. likööreihin, bittereihin ja vermutteihin. Hajusteena sitä käytetään suitsukkeissa, tupakassa ja potpureissa. Neilikan tuoksu puhdistaa ja poistaa epämiellyttäviä hajuja. Neilikan nuppuja käytetään joulukoristeluna ja tuoksun antajana esim. kinkuissa ja appelsiineissä.

Lämmittävällä mausteneilikalla on itämaisista mausteista korkeimmat antioksidantti- ja fenoliarvot. Sillä on monia terveyttä edistäviä ja tulehduksia estäviä vaikutuksia ja sitä käytetään edelleenkin mm. pureskeltuna hammaskivun hoidossa.

2000 vuotta sitten Kiinan hovin virkamiehet pureskelivat mausteneilikkaa raikastaen siten hengityksensä ennen keisarin tapaamista. Antiikin Kreikassa mausteneilikkaa käytettiin lääkkeenä kihtiin, hammas- ja pääkipuihin. Mausteneilikka on ollut käytössä myös muinaisessa Egyptissä ja Roomassa – se on ollut painonsa arvoista kultaa. Eurooppaan se rantautui 300-luvulla. Desinfiointiaineena sitä alettiin käyttää 1900-luvulla.

Mausteneilikan eteeristä öljyä arvostetaan ulkoisesti käytettynä tulehdusten, hammas- ym. kipujen ja ruoansulatusvaivojen hoidossa, mutta se sisältää runsaasti eugenolia, joten sitä tulee käyttää iholle hyvin alhaisina laimennuksina. Se aiheuttaa helposti ihon ärtymistä ja allergisuutta, eikä sovi alle 12-vuotiaille lapsille.

Vinkki:

Jouluinen tuoksuva appelsiinikoriste

Työnnä kokonaisia neilikoita appelsiinin kuoren läpi järjestelmällisesti. Laita 4 punaista nauhaa ympärille, sido ja laita riippumaan esimerkiksi lampusta. Näin saat raikkaan, ihanan tuoksun huoneeseen.

Kardemumma – Elettaria cardamomum

Zingeberaceae – heimoon kuuluva kardemumma on monivuotinen ruohokasvi. Se kasvaa luontaisesti trooppisella vyöhykkeellä Etu-Intiassa. Sitä viljellään mm. Intiassa, Malesiassa, Indonesiassa ja Guatemalassa. Kaislamaiset hopean hohtoiset lehtiversot nousevat muhkuraisesta vaakasuoraan kasvavasta juurakosta. Kukat ovat vihreän valkoiset. Kolmilokeroisessa, vihreässä siemenkodassa on 4-8 ryppyisen kulmikasta, vihreää siementä.

Kardemumma kannattaa jauhaa vasta juuri ennen käyttöä. Näin säilyvät eteeriset öljyjen vaikutukset, maku ja tuoksu. Laadullisesti kardemumma on lämmin ja makea. Se on suosittu intialaisten ruokien mauste, jota käytetään curry- ja garam masala -maustesekoituksissa. Kardemumma sopii kahvin ja teen sekä erilaisten makeitten leivonnaisten ja ruokien mausteeksi. Intiassa on tapana sokerikuorruttaa kardemumman siemeniä. Meillä kardemumma on tuttu joulupullassa ja -leivonnaisissa kuten pipareissa.

Kardemummaa pidetään kalliina, joten sitä korvataan menestyksellisesti halvimmilla jäljitelmillä kuten nepalinkardemummalla (Amomum subulatum), jaavankardemummalla (Amonum compactum) ja etiopian- eli korarimakardemummalla (Aframomum korarima).

Keskiajalla kardemummaa tuotiin Kreikkaan ja Roomaan. Muualla Euroopassa kardemumma tuli tunnetutuksi 1200-luvulla. Käkisalmen linnan apteekissa on ollut kardemumman siemeniä myynnissä jo 1700-luvulla. Maustekäytön lisäksi sitä käytettiin lääkkeenä mm. virtsavaivoihin. Intiassa kardemummaa on käytetty koliikkiin, nenän tukkoisuuteen, mahakipuun, migreeniin ja vastamyrkyksi. Arabit alkoivat maustaa arabiviiniään, gahwaa, laittamalla palan kardemummaa kaatokannun nokkaan. Tunnemme arabiviinin paremmin kahvina.

Mausteena kardemumma on turvallinen normaaleina annoksina käytettynä, kuitenkin sappikiviongelmaisille se voi tuoda lisää kipuja.

Eteerisen öljy tuoksu on lämmittävän rentouttava sekä elvyttävä ja virkistävä. Se on oiva apu henkistä väsymistä poteville. Stressiperäisissä päänsäryissä helpotusta saa hengittämällä pari minuuttia kardemumman tuoksua esim. tuoksulyhdyn avulla. Kardemumma lisää sensuellisuutta ja nostattaa lempeä kuten kaneli. Aromaterapeutti Helvi Karvonen on aromahieronnassa havainnut kardemumman yhdeksi parhaista lihaksia rentouttavista eteerisistä öljyistä. Kardemumma kokoaa ajatukset ja pitää pään selvänä; tuoksu vahvistaa hermoja ja poistaa henkistä väsymystä ja kirkastaa mielen. Sitä on kuitenkin varottava sydän- ja epilepsiaongelmaisilla.

Inkivääri - Zingiber officinale

Zingiberaceae-heimoon kuuluvan inkiväärin tulinen luonne taistelee kylmää ja kosteutta vastaan ja auttaa elimistöä pääsemään eroon kylmyydestä ja limaisuudesta. Zingiber-sukuun kuuluu 60 erilaista lajia. Se on kotoisin Etelä-Aasiasta (alunperin Intiasta ja Kiinasta) ja sitä viljellään trooppisissa maissa, Intiassa, Kiinassa, Jamaikalla, Haitissa ja Nigeriassa.

Inkivääri on monivuotinen yrtti, joka voi kasvaa jopa metrin korkuiseksi. Sen juurakko on paksu, leveä ja muhkurainen. Inkiväärin juuri on maultaan tulisen kirpeä. Joka vuosi inkivääri kasvattaa pystyn, vihreän, ruokomaisen varren kapeine teräväkärkisine lehtineen. Valkoiset tai keltaiset kukat puhkeavat tähkämäiseen kukintoon, joka nousee suoraan juuresta.

Galangat, inkiväärin lähisukulaiset, ovat ulkonäöltään ja käytöltään samankaltaisia kuin inkivääri, mutta eivät yhtä aromaattisia.

Inkivääri on mausteena osa intialaista tandoori-mausteseosta. Itämaisissa keittiöissä se on kalamauste. Kiinassa inkivääri yhdistetään eri ruokalajeissa soijakastikkeeseen ja valkosipuliin. Inkivääriä on tarjolla tinktuurana, teenä, nesteuutteena makeisissa, ja virvoitusjuomissa. Intiassa inkivääriteetä nautitaan aamuisin, jolloin se aktivoi kehoa. Makeat leivonnaiset ja vanukkaat kuten kurpitsapiiras maustetaan inkiväärillä. Inkivääriä suositellaan lisättävän kypsennettäviin ruokiin 20 minuuttia ennen kypsymistä ja makeisiin ruokiin ja kastikkeisiin juuri ennen kypsymistä.

Tuoreen tai kuivatun inkiväärinjuuren käytöllä mausteena ja rohtona on etenkin Itämaisissa kulttuureissa vuosituhantiset perinteet. Perinteinen kiinalainen lääketiede käyttää sitä silloin kun elimistössä on liikaa kosteutta, oli sen syy sitten sisäinen tai ulkoinen (talven kylmyydessä ja kosteudessa pahenevat reumaattiset oireet ja monet muut kylmään liittyvät sairaudet). Inkivääri tuli Eurooppaan keskiajalla ”maustereittiä” pitkin ja espanjalaiset puolestaan veivät sen Etelä-Amerikkaan.

Inkivääri on tunnettu muinaisista ajoista saakka myös afrodisisena aineena sekä lääkkeenä impotenssiin. Senegalilaisten naisten tiedetään kutoneen miehilleen vöitä murskatuista inkiväärinjuurista elvyttääkseen näiden heikentyvää kyvykkyyttä. Inkivääri on rohto sydämelle ja verenkierrolle. Se sisältää runsaasti fenoleita ja sillä on erittäin suuri antioksidanttiarvo. Se helpottaa lihaskipuja, päänsärkyjä, pahoinvointia ja hidastaa muistiongelmia. Inkivääriä on turvallista ja terveellistä käyttää mausteena normaaliannoksina. Inkiväärillä on kyky tasapainottaa ruoansulatuksen entsyymitoimintaa. Se auttaa niin närästyksessä, ruoansulatusvaivoissa, ruokahaluttomuudessa, ripulissa kuin ummetuksessakin. Suuret annokset, etenkin eteerisenä öljynä, voivat lamata keskushermostoa ja seurauksena voi olla rytmihäiriötä sekä mahan limakalvojen ärsytystä. Sydän-, ja sokeritautilääkitystä inkivääri voi myös sekoittaa. Sillä on verta ohentava vaikutus, joten se saattaa sekoittaa verenohennuslääkitystä.

Inkiväärin tuoksu on pippurisen (kirpeän) mausteinen, maanläheinen ja lämmin. Eteeristä öljyä höyrytislataan kasvin kuorimattomasta ja kuivatusta maajuuresta. Öljyn sisältämä seskviterpeeneihin kuuluva zingibereeni keventää mielialaa. Tunnetasolla öljy on stimuloiva ja kohottava, mutta pitää silti jalat maan kamaralla. Se antaa itseluottamusta ilmaista todelliset ajatuksensa ja tunteensa. Inkiväärin eteerinen öljy voi aiheuttaa ilolla kosketusallergiaa varsinkin, jos sitä käyttää runsaasti.

Vinkki:

Flunssassa ja poskiontelotulehduksessa raasta tuoretta inkivääriä kuumaan veteen ja anna kiehahtaa. Juo sitä esimerkiksi hunajan kera kun olet vilustunut. Keitettä voit käyttää myös höyryhengitykseen - aseta kasvot kattilan lähelle ja pyyhe pään päälle.

Tähtianis, rusotähtianis - Illicium verum

Tähtianis kuuluu palsamiköynnöskasveihin eli Schisandraceae-heimoon ja illicium-sukuun. Tuoksuvat tähtianispuut menestyvät lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla Amerikassa ja Itä-Aasiassa. Tähtianisten hedelmät ovat koristeellisia 6-11 sakaraisia ja tähtimäisiä. Tähtianis kukkii kolme kertaa vuodessa, ja sato kerätään hiukan ennen hedelmän kypsymistä. Sato kuivataan auringossa.

Kiinassa ja muuallakin Aasiassa tähtianista on käytetty mausteena ja lääkkeenä. Eurooppaan, lähinnä Englantiin, tähtianis rantautui 1500-luvulla.

Tähtianiksen hedelmä sisältää runsaasti eteeristä öljyä, 5-9 %, joten jauhettu tähtianis menettää nopeasti makunsa. Tähtianiksen hedelmää säilytetään ilmatiiviisti, valolta ja kosteudelta suojattuna. Pitkän valmistusajan vaativissa ruoissa se lisätään alussa ja poistetaan lopuksi. Nopeasti valmistuviin ruokiin se lisätään vastamurskattuna tai -jauhettuna. Tähtianiksen kumppaneiksi maustamisessa sopivat inkivääri, mausteneilikka, fenkoli, pippuri ja valkosipuli. Sillä voi maustaa niin wokit kuin keitotkin. Yleisimmin tähtianista käytetään liha-, kala- ja linturuoissa, harvemmin kasvisten mausteena. Sillä maustetaan myös makeita ruokia, leivonnaisia ja juomia. Tähtianis on yksi tärkeimmistä kiinalaisen viisimausteseoksen aineosista yhdessä fenkolin, kanelin sichuaninpippurin ja mausteneilikan kanssa.

Tähtianiksen sisältämä anetoli antaa lakritsamaisen aromin. Sen maku on voimakkaan aniksen kaltainen. Juomateollisuus käyttää tähtianista anisjuomien aineosana anisviinoissa kuten Sambuci, Pernod, Pastis ja Galliano. Anetoli sameuttaa juomat vedellä laimennettaessa.

Rusotähtianista on turvallista käyttää. Japanin tähtianis, Illium anisatum on myrkyllinen. Molemmat ovat kuivattuina samankaltaisia.

Tähtianiksella on hoidettu ruokahaluttomuutta. Se estää kaasun muodostusta samoin kuin kuminan siemen. Sitä on käytetty reumatismiin, koliikkiin, yskään ja yleiseen voimattomuuteen. Tähtianiksen sisältämä anetoli irrottaa limaa hengitysteistä ja lievittää kouristuksia ruoansulatuskanavassa, ja sillä on estrogeeninen vaikutus. Ennen vuotta 2005 sikainfluenssarokotukseen käytettiin tähtianiksen sisältämää sikimihappoa.

Rusotähtianiksen hedelmällä on lievä herkistävä vaikutus. Monet mausteet ja muutkin kasvit ovat yleensä turvallisia kokonaisina käytettyinä, mutta kun niistä sitten eristetään eteerinen eli haihtuva öljy, on niitä yleensä syytä käyttää hyvin varoen ja pieninä annoksina. Yleensä sitä suositellaan vain ulkoisesti hieronnassa 1-2 tippaa 5ml kohti kylmäpuristettua kasviöljyä tai 1 tippa lisättynä diffuuseriin tai tuoksulyhtyyn. Sisäisesti niiden käyttöä varotaan. Tähtianiksen eteerinen öljy aiheuttaa suurina määrinä mm. pahoinvointia ja oksentelua. Estrogeeni-pitoisena se ei sovi lapsille, eikä odottaville ja imettäville äideille.

Tähtianiksen eteeristä öljyä käytetään ulkoisesti erilaisissa hengitystie- ja ruoansulatusongelmissa sekä lihas- ja nivelkivuissa. Rusotähtianiksen tuoksu on samanlainen kuin aniksen tuoksu.

Vinkki:

Virpin jouluinen glögi

3dl mustaviinimarjamehutiivistettä (mielellään sokeroimaton)

1l vettä

1 rkl tähtianiksen siemeniä

1tl kardemumman siemeniä

1-2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

10 neilikkaa

1 kanelitanko

1tl fenkolin siemeniä

½ vaniljatankoa

Kiehauta mausteita vedessä 20 minuuttia, siilaa ja lisää mustaviinimarjamehu ja täysruokosokeria tai hunajaa maun mukaan. Tarjoile mantelilastujen ja rusinoiden kera. Voit luonnollisesti keittää siilatun massan uudelleen glögin valmistukseen, siitä saattaa vielä riittää makua uuteen juomaan.

Pomeranssi - Citrus aurantium

Sitrus-puut kuuluvat Rutaceae-heimoon. Ne ovat lähtöisin Kiinasta tai sen lähialueilta. Sitrukset ovat vallanneet Välimeren ympäristön, mutta niitä viljellään samoilla vyöhykkeillä muuallakin maapallolla ja lisäksi esim. Argentiinassa. Pomeranssi on karvasappelsiinin eli hapanappelsiinin jauhettua kuivattua kuorta, jota tuodaan mm. Haitista. Pomeranssi eli Citrus × aurantium ja appelsiini eli Citrus × sinensis ovat alun perin Citrus grandiksen (pomelo) ja Citrus reticulatan (mandariini) risteymiä. Molemmat puut ja hedelmät ovat ulkonäöltään hämmästyttävän samankaltaisia, mutta ominaisuuksiltaan erilaisia. Karvasappelsiini on perinyt enemmän geenejä pomelolta, kun taas appelsiinillä on mandariinin ominaisuuksia.

Pomeranssin alkukoti on Kiinan, Burman ja Intian alueella. Arabivalloittajat toivat sen 700-luvulla Eurooppaan. Keskiajalla pomeranssi oli ainut sitruspuu Euroopassa ja sitä arvostettiin lääkekasvina. Pomeranssista hyödynnetään kaikki kasvin osat: kukista eristetään neroliöljyä, lehdistä saadaan petitgrainöljyä, hedelmän kuoresta kuivattua pomeranssia ja hedelmälihasta marmeladia. Viljelykset syntyivät ja levisivät luontoon Floridassa ja Argentiinassa.

Pomeranssi on pitkäikäinen 600-vuotiaaksi elävä ikivihreä puu. Se on vaatimattoman kasvupaikan suhteen, eikä paljonkaan tarvitse hoitoa. Se kestää jopa hallaa. Kovaa ja hienosyistä puuainesta käytetään huonekaluihin ja koristekaiverruksiin.

Pomeranssin hedelmä on litteämpi ja pienempi kuin appelsiini. Kuori on kiinteästi kiinni hedelmä lihassa ja siemenet ovat isoja. Pomeranssin jauhettu kuori antaa appelsiinin maun joulupipareille, lanttu- ja porkkanalaatikoille, glögille ja jopa mämmille. Pomeranssi on monipuolisimmin käytettyjä sitruksia, vaikka sen hedelmäliha on erittäin karvas. Siitä valmistetaan herkullista marmeladia tai sitä lisätään appelsiinimarmeladiin antamaan täyteläistä makua.

Pomeranssikuoressa on C-vitamiinia: 100 g kuorta sisältää 300 mg askorbiinihappoa. Puoliraa’an hedelmän vihreä kuori sisältää neohesperidiini dihydrokalkonia. Sen makeus on 20 kertaa makeampi kuin sakkariini ja 200 kertaa makeampi kuin syklamaatti. Pomeranssin kuoren sisältämästä synefriinistä valmistetaan nuhalääkettä. Kiinalaisessa lääketieteessä pomeranssin kuoriuutetta käytetään painonhallintaan. Pomeranssin mehu on voimakkaasti antiseptistä ja verta hyydyttävää.

Markkinoilla on kaksi karvasappelsiinista valmistettua eteeristä öljyä: Neroli höyrytislataan sen kukista, ja petitgrain sen lehdistä.

Hedelmän kuori ja siemen sisältävät runsaasti hienontuoksuista eteeristä öljyä. Tippa pomeranssi-öljyä antaa tai korostaa appelsiinin makua likööreissä ja mausteissa. Tuoksuna pomeranssia käytetään parfyymeissä ja saippuoissa.

Yleensä joulutuoksuna käytetään appelsiinin, Citrus sinensis, eteeristä öljyä. Appelsiinin miellyttävän makea, raikas ja lempeä tuoksu on mieltä rentouttava ja rauhoittava. Se tuo valoisuutta ja iloa mieleen.

Maustepippuri - Pimenta dioica

Myrtaceae- heimoon kuuluva maustepippuri on läheistä sukua mausteneilikalle ja Etelä Euroopassa kasvavalle myrtille. Maustepippuri on ainavihanta 13-30 metrinen puu, joka on kotoisin Meksikosta. Maustepippuri kerätään raakana ja kuivataan. Tätä pimentan marjaa käytetään kokonaisena ja jauhettuna. Kokonaiset pippurit lisätään ruokaan n. 30 min ennen tarjoilua. Jauheena maustepippuri sopii mausteneilikan sijasta suolaisiin piiraihin, pipareihin ja maustekakkuun.

Maustepippuri on Suomen lempimausteita. Se maustaa kala- ja lihakeitot sekä pataruuat. Jouluisiin piparkakkuihin ja jälkiruokiin se antaa oman vivahteensa. Se sopii hyvin kanelin, inkiväärin, laakerin, muskotin, mausteneilikan, katajanmarjojen, sipulien, valkosipulin ja appelsiininkuoren kanssa. Monissa juomissa on maustepippuria kuten Jamaikan rommissa ja Chartreuse ja Benedictine-likööreissä.

Maustepippuri sopii useimmille allergikoille. Lievästi eugenoli-pitoisena se herkistää kuitenkin vähemmän kuin mausteneilikka. Maustepippuri on virkistävä ja verenkiertoa elvyttävä. Se lisää ruokahalua ja lievittää ruoansulatusvaivoja. Sen sisältämä galloyyliglykosidi on antioksidantti.

Mustapippuri - Piper nigrum

Mustapippuri on Intiasta kotoisin olevan köynnöskasvin marja, joka on yksi tunnetuimmista mausteista. Mustapippuri kuuluu pippurikasveihin (Piperaceae) ja on lämmittävä mauste erilaisissa niin kasvis kuin liharuoissa. Mustapippurista saadaan kolmea eri pippurimaustetta:

· Mustapippuri: raakoina eli vihreinä poimitut ja auringossa kuivatut tummanruskeat ja pinnalta ryppyiset marjat

· Viherpippuri: raa’at vihreät marjat pakastekuivattuina tai etikkaliemeen säilöttyinä

· Valkopippuri: marjan annetaan kasvaa täysin kypsäksi (punaiseksi); poimimisen jälkeen kypsistä marjoista liotetaan punainen kuoriosa pois

Vinkki:

Eteerinen öljyseos tuomaan joulutunnelmaa huoneilmaan

10 tippaa kardemummaa

10 tippaa inkivääriä

15 tippaa appelsiiniä

5 tippaa fenkolia tai mustapippuria ( fenkoli antaa anismaisen sävyn, mustapippuri maustemaisen)

Tee tuoksusekoitus lasiseen pulloon ja käytä pari tippaa kerralla tuoksulamppuun, diffuuseriin, matoille tai keraamisiin, lasittamattomiin esineisiin.

VANHANAJAN MUMMUN PIPARIT

1 dl siirappia 250g voita

2tl soodaa 2dl tummaa täysruokosokeria tai tummaa sokeria

2 ½ tl kanelia 6dl vehnäjauhoja, joista neljännes tummia

2 ½ tl neilikkaa

2 ½ tl inkivääriä

Kiehauta siirappi, sooda ja mausteet kattilassa ja anna seoksen jäähtyä. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää voi-sokerivaahtoon vuorotellen siirappiseosta ja jauhoja ja sekoita tasaiseksi.

Anna taikinan levätä vuorokausi jääkaapissa. Leivo seuraavana päivänä pipareiksi ja paista 225-250 asteisessa uunissa kauniin ruskeiksi, noin 5-10 minuuttia.

JOULUINEN OMENAPIIRAKKA

3 dl piimää Päälle:

2dl intiaani-, täysruoko- tai tummaa sokeria omenaviipaleita

5dl vehnäjauhoja (osa täysjyvävehnä) kanelia

1dl voisulaa mantelilastuja

1tl soodaa

1tl kardemummaa

1tl kanelia

1tl inkivääriä

Sekoita ainekset keskenään ja kaada ohueksi kerrokseksi vuokaan tai pellille. Levitä päälle omenaviipaleet ja ripottele lopuksi kanelia. Paista 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.

*************************

Luonnonmukaista tukea vastustuskyvyn kohottamiseen

Hyvä vastustuskyky rakentuu monista tekijöistä kuten riittävästä levosta, terveellisestä ravinnosta ja hyvästä mielialasta – kaiken tasapainosta. Lisäksi voimme tukea terveyttä monipuolisesti yrteillä ja eteerisillä öljyillä vahvistaen kehoa. Sairastuessa on hyvä muistaa hyödyntää antiviraalisia ja antibakteerisia kasveja. Luonto on täynnä parantavaa voimaa.

Vastustuskyvyn kohottajat

Vastustuskyvyn kohottamiseen erinomaisia yrttejä ovat siankärsämö ja kaunopunahattu eli auringonhattu. Suomalaisista rohtokasveista siankärsämö, Achillea millefolium, on yksi tärkeimmistä. Se kohottaa vastustuskykyä ja vähentää alttiutta sairastua yskään ja flunssaan myös silloin kun vastustuskyky laskee esimerkiksi psyykkisten paineiden, stressin sekä mielialan laskun takia.
Ennen vanhaan ikääntyviä ihmisiä kehotettiin nauttimaan kaksi kupillista vahvistavaa siankärsämö-teetä aamupäivän aikana. Siankärsämö elvyttää yleisesti kaikkia kehon toimintoja ja näin ollen puhdistaa ja virkistää oloa. Se auttaa myös ruoansulatusta ja suoliston toimintaa.
Siankärsämöä on pidetty vahvuuden symbolina. Kreikkalainen vanha tarina kertoo, että soturi Akilles tuli haavoittumattomaksi saadessaan siankärsämökylvyn, ja ainoastaan kantapää jäi hänen heikoksi kohdakseen eli ”Akilleen kantapääksi”. Tutkimuksissa on todettu siankärsämön aktivoivan valkosoluja, jolloin se käynnistää kehon oman puolustuksen eli “sisäiset poliisivoimat”. Tuhattaiturinakin tunnettua siankärsämöä kannattaa pitää käden ulottuvilla kaikkina vuodenaikoina.
Auringonhattu-uute on Euroopassa yksi tunnetuin ja eniten käytetty immuniteetin vahvistaja. Sitä on perinteisesti käytetty hengitysteiden tueksi, ihon desinfiointiin ja tulehduksiin sekä nielun ja kurkun kurlaukseen hieman laimennettuna.
Immuniteettiä vahvistavia yrttejä kuten auringonhattua ja siankärsämöä on perinteisesti käytetty uutteena sekä teenä. Ennaltaehkäisevässä hoidossa yrttiuutteita kannattaa nauttia useita kertoja päivässä veteen sekoitettuna.

Yrtit terveyden tueksi

Lämmittäviä ja antiviraalisia kasveja ovat myös piparjuuri, inkivääri, krassi, valkosipuli ja mustaviinimarja (erityisesti lehdet), joita kannattaa nauttia kehoa vahvistavina ja lämmittävinä juomina myös flunssan iskiessä. Mehiläisten tuottama kittivaha eli propolis ja hunaja on myös todistettu tärkeiksi antibioottisiksi aineiksi edellä mainittujen lisäksi.
Välillisesti voimme kohottaa immuniteettia pii-pitoisilla ja vahvistavilla kasveilla kuten nokkosella. Uutteena nokkonen on hyvin imeytyvässä muodossa. Maksan toimintaa tukevat kasvit auttavat myös bakteerien ja virusten tuhoamisessa kuten esimerkiksi voikukka ja takiaisen juuri.

Ravinto ja luonnon vitamiinit

Hyvän ravinnon tärkeyttä ei voi aliarvioida. Huonot ravintotottumukset (mm. suuri valkaistun sokerin käyttö) laskee immuniteettia heti. On sanottu, että 1 tl sokeria laskee immuniteettia 20 minuutiksi. Tuoreiden paikallisesti viljeltyjen luomuvihannesten määrää kannattaa nostaa aterioilla. Ne sisältävät paljon polyfenolisia yhdisteitä, joiden tiedetään kohottavan kehon puolustusvastetta.
Antioksidanteilla kuten tärkeillä vitamiineilla (C-, A-, B- ja E-vitamiini) ja niiden kanssa yhdessä toimivilla hivenaineilla (sinkki, magnesium, seleeni) on myös tärkeä merkitys mm. stressitekijöiden lisääntyessä. Myös D-vitamiinilisä on flunssakausina paikallaan. Kotimaiset marjat, niin metsä- kuin puutarhamarjat, ovat tunnetusti hyvin vitamiini- ja hivenainerikkaita ja erityisesti tyrnissä C-vitamiinipitoisuus on valtava.
Kasviantioksidantit ovat tärkeitä kehon yleishyvinvoinnin kohottamisessa ja taistelussa vapaita radikaaleja vastaan, ja niitä tarvitaan enemmän myös silloin kun ihmisen mieliala laskee ja fyysiset ja psyykkiset rasitustekijät kasvavat. Marjojen lisäksi kasviantioksidantteja sisältävät myös runsaasti useimmat maustekasvit sekä nokkonen, jota voi lisätä ruokiin murskeena. Yrteillä voidaan ylläpitää kehon hyvää kuntoa ja vahvistaa elinvoimaa. Helppo tapa arjessa on hyödyntää tehokkaat luomuyrtit viherjauheina.

Eteeriset öljyt avuksi

Tiesitkö, että eteerinen öljy on kasvin oma luonnonapteekki, jolla kasvi hoitaa ja korjaa itseään, sekä houkuttelee tuoksulla pölyttäjiä luokseen? Monilla eteerisillä öljyillä on sekä antiviraalisia että antibakteerisia ominaisuuksia, ja niitä voi hyödyntää monin tavoin kuten huoneilman puhdistamisessa, höyryhengityksessä, saunassa ja kylvyissä tai pirskotettuna nenäliinaan.

Mänty

Eteerisessä mäntyöljyssä on raikas ja voimakas, metsäinen tuoksu. Mäntyöljyssä on metsän virkistävää voimaa, joka energisoi, stimuloi ja terästää keskittymiskykyä. Antiseptinen ja desinfioiva mäntyöljy raikastaa ja puhdistaa tehokkaasti huoneilmaa. Se avaa hengitysteitä ja vahvistaa. Eteerinen mäntyöljy uutetaan höyrytislaamalla männyn havuista. Käytä diffuuserissa, saunassa ja vahvistavassa jalkakylvyssä.

Eukalyptus

Nauti eukalyptuksen virkistävistä ja hengitystä avaavista tuoksuvivahteista. Eteerisessä eukalyptusöljyssä on raikkaan minttuinen, mausteisen kamfeerinen tuoksu. Eukalyptusöljy lievittää hengitystieoireita ja tukkoisuutta. Öljy raikastaa tehokkaasti huoneilmaa. Käytä diffuuserissa, höyryhengityksessä, saunassa tai vaikka virkistävässä kylvyssä. Sekoita kylpyä varten muutama tippa eukalyptuksen eteeristä öljyä esimerkiksi suihkugeeliin, jotta se sekoittuu veteen.

Timjami

Timjamin eteerisessä öljyssä on lämmin, mausteisen yrttinen, voimakas tuoksu. Perinteisenä lääkekasvina tunnettu timjami vahvistaa kehoa ja mieltä. Timjamin voimakkaan antiseptinen ja haihtuva tuoksuöljy tunnetaan sen ruoansulatusta edistävistä ja hengitysteitä avaavista ja tulehdusta hillitsevistä ominaisuuksista. Timjamin eteerinen öljy vesi-, tai höyrytislataan tuoreista tai osittain kuivatuista lehdistä sekä kukkivista latvoista. Käytä timjamia höyryhengityksessä, jo yksi tippa on hyvin voimakkaan tuoksuinen, joten käytäthän varoen, 1 tippa reiluun litraan kuumaa vettä riittää.

Eteeriset öljyt desinfiointiin

Eteeristen öljyjen antiviraalisia ja antibakteerisia ominaisuuksia voi hyödyntää käsihygieniassa. Voit lisätä seuraavia eteerisiä öljyjä nestemäiseen saippuaan: teepuu, timjami, mänty, laventeli (esimerkiksi 1-2 tippaa teepuuta + 1-2 tippaa timjamia yhteen teelusikalliseen (5 ml) saippuaa).

Voit myös tehdä itse vahvan käsidesinfiontiaineen sekoittamalla eteerisiä öljyjä alkoholiin. Tarvitset suihkepullon, 100 ml vahvaa alkoholia, teepuun ja timjamin eteeristä öljyä. Sekoita eteerisiä yhteensä noin 40-60 tippaa 100 ml:aan alkoholia, ravista hyvin ja käytä suihkeena käsien ja ovenkahvojen desinfiointiin. Suihkeella voit myös puhdistaa huoneilmaa, ja jotta saisit siitä miellyttävämmän tuoksuisen voit lisätä siihen esimerkiksi appelsiinia tai sitruunaa. Varothan aineen joutumista silmiin. Herkkäihoisille ja lasten käsien desinfiointiin voit vaihtoehtoisesti hyödyntää laventelin eteeristä öljyä ja käyttää pienempää ohjeistusta.

Pieni muistilista sairastuneelle:

– Lepää ja nuku riittävästi.

– Juo paljon! Nauti veteen sekoitettuna vahvistavia ja vastustuskykyä kohottavia uutteita tai yrttiteetä.

– Kurkun ollessa kipeä, on hyvä kurlata kurkkua desinfioivalla suolavedellä (vähintään 1 %). Nauti lämmintä juomaa, johon on sekoitettu 1 tl hunajaa, 1 tl sitruunan mehua + auringonhattu- tai siankärsämöuutetta.

– Nenän limakalvoja on hyvä huuhdella kehon lämpöisellä suolavedellä, jolloin nenäkannuun lisätään noin teelusikallinen merisuolaa. Ahavoituneen nenän ihoa ja limakalvoja voi hoitaa kasviöljyllä.

– Käytä runsaasti marjoja ja kasviksia. Tankkaa vitamiineja C-, A-, B- D- ja E-vitamiineja, ja niiden kanssa sinkkiä, magnesiumia ja seleeniä.

– Lämpö tukee elimistöä. Ota jalkakylpyjä, joihin voit sekoittaa suolan kanssa vahvistavia ja hengitysteitä avaavia eteerisiä öljyjä, kuten männyn ja eukalyptuksen eteeristä öljyä.

– Pidä itsesi lämpimänä ja käytä munuaisalueella eli alaselän alueella lämpöpakkausta.

– Huomioithan muut ihmiset niin, että yskit ja aivastelet nenäliinaan tai hihaan. Pese käsiäsi huolellisesti saippualla ja lämpimällä vedellä.

– Pidä mieli rauhallisena ja ajattele valoisia ajatuksia!

© Virpi Raipala-Cormier

Aitojen eteeristen öljyjen käyttöä kutsutaan aromaterapiaksi. Ne sopivat sekä koti- että
hoitolakäyttöön ennaltaehkäisevänä hyvän olon tuojana, terveyden edistäjänä sekä
kauneudenhoidon tukena.
Eteeriset öljyt vaikuttavat ihmiseen joko hengityksen tai ihon verenkierron kautta hierottaessa
iholle kasviöljyyn laimennettuna noin 0,5-1%:n seoksena. Ne haihtuvat ilmaan kaasumolekyyleiksi,
jotka kulkeutuvat hengitettäessä nenän takana olevien miljoonien tuoksuepiteelisolujen kautta
aivojen eri hormonaalisiin keskuksiin.
Eteeriset öljyt viestittävät elimistölle miten reagoida – esimerkiksi virkistyäkö vai rentoutua.
Eteeristen öljyjen ominaisuudet ja käyttöalueet riippuvat niiden kemiallisesta koostumuksesta. Ne
voivat mm. lievittää kipua, poistaa nesteitä, elvyttää hormonaalista toimintaa ja verenkiertoa,
parantaa iholla ihovaivoja sekä solujen aineenvaihduntaa. Usein ne ovat myös antiseptisia ja
tuhoavat bakteereita sekä viruksia. Niillä saadaan myös myönteistä vaikutusta mielialaan.
Eteeristen öljyjen tutkimus maailmalla on hyvin aktiivista ja niitä on aloitettu käyttää mm.
muistiongelmien hoidossa.
Esimerkiksi: Laventeli ja appelsiini vaikuttavat serotoniinin vapautumiseen, mikä rentouttaa oloa.
Rosmariini ja havupuut vapauttavat noradrenaliinia, joka lisää puhtia ja energiaa. Ylang-ylang ja
patsuli puolestaan aktivoivat endorfiinien eli hyvänolon hormonien ja greippi sekä jasmiini
engefaliinien eli mielialan kohentajien vapautumista. Eukalyptus desinfioi ja avaa hengitysteitä,
piparminttu lievittää sileiden lihasten kouristuksia ja helpottaa vatsavaivoja, ruusu ja pelargoni
helpottavat naisten hormonaalisia vaivoja ja pitävät ihokudosta nuorekkaana.
Rauhoittumisen avuksi
Laventelia nimitetään eteeristen öljyjen äidiksi. Se on hellävarainen ja hoitava melkein kaikessa. Se
tasapainottaa ailahtelevan mielialan ja rauhoittaa unettoman ja ahdistuneen nukkumaan,
laukaisee lihasjännityksen ja lievittää kaikenlaisia kipuja. Laventeli on eniten käytetty eteerinen
öljy ihottumien ja palaneen ihon hoidossa. Se ei sovi jatkuvaan pitkäaikaiseen käyttöön henkilöille,
joilla on matala verenpaine.
Myös santeli rauhoittaa ja neroli taas auttaa pelokasta. Paras ohje on ensin tuoksuttaa eteeristä
öljyä ja jos siitä pitää, on se itselle sillä hetkellä sopiva.

Miten käytät huonetuoksuja:

1. Diffuuseri. Laita pari tippaa vedellä täytettyyn diffuuseriin. Suosituksena on se, että
annetaan diffuuserin toimia kerrallaan vain ½ -1 tuntia.
2. Tuoksylyhty. Tiputa huoneen koosta riippuen pari tippaa eteeristä öljyä vedellä täytettyyn
tuoksulyhtyyn, jonka alla palaa lämpökynttilä. Sama ohje kuin edellä eli älä käytä koko
päivää.
3. Tiputa valitsemaasi eteeristä öljyä huokoisille pinnoille kuten hohkakivelle, pumpuliin tai
puupalaan, jonka olet laittanut esimerkiksi johonkin maljaan.
4. Tee suihkepulloon seos, jossa on alkoholia (esimerkiksi 40%) 100 ml ja 20-30 tippaa
haluamaasi eteeristä öljyä. Ravista vielä ennen käyttöä ja suihkuta sitä huoneilmaan
esimerkiksi ennen kokousta tai nukkumaan mennessä.
5. Pirskottele eteeristä öljyä matolle. Huomioi, että esimerkiksi mandariini ja patsuli voivat
kuitenkin värjätä mattoa.

Jos huoneilmassa on homeita, desinfioi huonetta tekemällä suihkepulloon em. ohjeen mukainen
seos, jossa on timjamin ja teepuun eteeristä öljyä. Älä käytä suihketta kuitenkaan illalla.

© Raija Kivimetsä

Variksenmarja
(Empetrum nigrum, subsp. nigrum)
Pohjanvariksenmarja
(Empetrum nigrum, subsp. hermaphroditum)
Variksenmarja on terveystietoisen valinta
Takavuosina väheksytty ja syömäkelvottomana pidetty variksenmarja on
antioksidanttipommi, jossa on erittäin paljon terveyttä edistäviä tummia
väriaineita, antosyaaneja, sekä enemmän C-vitamiinia kuin supermarja
mustikassa. Se on mahtimarja aivojen, sydämen ja virtsateiden terveydeksi.

Variksenmarja on matala noin 10-30 cm pitkä, ainavihanta varpu, jolla on yönsiniset
tai kiiltävänmustat, herneenkokoiset ja mehevät luumarjat. Kasvi kuuluu
kanervakasvien heimoon ja sen lehdet ovat 3-7 mm pitkät ja neulasmaiset.
Variksenmarjaa tavataan niin kuivilta ja tuoreilta kangasmailta kuin Lapin
tunturikankailta ja soilta. Variksenmarjaa on kahta eri lajia: eteläisemmässä
Suomessa esiintyvä variksenmarja ja pohjoisosissa kasvava pohjanvariksenmarja eli
kaarnikka. Kaarnikka on satoisampi ja marjat ovat isompia.
Marjojen poiminta-aika on pitkä. Se alkaa heinä–elokuulla ja jatkuu aina lumen
tuloon asti. Marjan satoisimmat seudut löytyvät Pohjois-Karjalasta, Pohjanmaalta ja
Pohjois-Suomesta. Hangen alle jääneitä marjoja voi kerätä myös keväällä. Marjoja
on helppo poimia käsin tai poimurilla.

Vankkaa tukea terveydelle
Mustat marjat ovat todellisia antioksidanttipommeja. Ne sisältävät erittäin runsaasti
flavonoideihin kuuluvia tummia väriaineita: antosyaaneja, flavonoleja ja
proantosyanidiineja, jotka ehkäisevät vapaiden happiradikaalien hyökkäyksiä
elimistössä ja suojaavat näin niin aivoja kuin sydäntäkin. Marjoista on apua myös
virtsateiden ongelmiin.
Mehevässä marjassa on jopa enemmän C-vitamiinia kuin mustikoissa ja puolukoissa.
Lisäksi tämä supermarja tunnetaan hyvänä luonnollisen antihistamiinin, kversetiinin,
lähteenä. Marjat ovat oivallinen kuitulähde ja ne sisältävät sekä E- ja K-vitamiinia
sekä stressaantuneen täsmävitamiiniksi soveltuvaa B 5 -vitamiinia. Marjoissa on lisäksi
kohtuullisia määriä kuparia ja mangaania. Pohjois-Suomessa kasvaneet kaarnikat
sisältävät lisäksi runsaasti hydroksikanelihappoa.

Monipuolista ravintokäyttöä
Kasvin marjoista voidaan valmistaa mehuja, nektareita, hilloa, siirappia, likööriä ja
niitä voidaan hyödyntää myös leivonnassa. Ne sopivat niin tavanomaiseen kuin
raakaleivontaankin. Niitä voidaan käyttää myös jäätelöihin ja jälkiruokiin.

Variksenmarja rikastaa lisäksi erilaiset pataruuat ja muhennokset. Mehustamalla voi
saada uusia makuelämyksiä kaarnikasta, karviaismarjoista, puolukasta, mustikasta
sekä luonnonyrteistä. Marjoista tehdään myös marjajauheita.
Myös variksenmarjan neulasmaisia lehtiä voidaan käyttää teenä.

Pitkää perinnekäyttöä
Saamelaiset ovat tunteneet kaarnikan hyvää tekevät ominaisuudet jo kauan.
Poronmaidon ja kaarnikan sekoituksesta on valmistettu jäätelöä. Kaarnikkakerrosta
lakkasangon päällä on pidetty homeenestäjänä. Mustalla marjalla on värjätty
lankojakin. Islannissa ja Norjassa variksenmarjamehua juodaan kansan keskuudessa
flunssalääkkeeksi. Marjalla uskotaan olevan syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia.

Grönlannissa variksenmarjoja on käytetty ruusujuuren ohella hylkeenlihan
kyytipoikana. Pohjoisten alueiden intiaaneille variksenmarja on ollut hyödyllinen ja
arvokas ravintopommi.

Kansanlääkinnässä variksenmarjaa on käytetty mm. hermostollisten häiriöiden ja
epilepsian hoitoon sekä verenpaineen alentamiseen ja keripukin hoitoon.

Sekä variksenmarjan lehtiä että marjoja voidaan käyttää lankojen ja kankaiden
värjäämiseen. Lehdistä saadaan useita eri vihreän sävyjä, keltaista ja ruskeaa väriä.
Marjoista saadaan purppuranpunaista väriä.