Blogi

© Virpi Raipala-Cormier
Aitojen eteeristen öljyjen käyttöä kutsutaan aromaterapiaksi. Ne sopivat sekä koti- että
hoitolakäyttöön ennaltaehkäisevänä hyvän olon tuojana, terveyden edistäjänä sekä
kauneudenhoidon tukena.
Eteeriset öljyt vaikuttavat ihmiseen joko hengityksen tai ihon verenkierron kautta hierottaessa
iholle kasviöljyyn laimennettuna noin 0,5-1%:n seoksena. Ne haihtuvat ilmaan kaasumolekyyleiksi,
jotka kulkeutuvat hengitettäessä nenän takana olevien miljoonien tuoksuepiteelisolujen kautta
aivojen eri hormonaalisiin keskuksiin.
Eteeriset öljyt viestittävät elimistölle miten reagoida – esimerkiksi virkistyäkö vai rentoutua.
Eteeristen öljyjen ominaisuudet ja käyttöalueet riippuvat niiden kemiallisesta koostumuksesta. Ne
voivat mm. lievittää kipua, poistaa nesteitä, elvyttää hormonaalista toimintaa ja verenkiertoa,
parantaa iholla ihovaivoja sekä solujen aineenvaihduntaa. Usein ne ovat myös antiseptisia ja
tuhoavat bakteereita sekä viruksia. Niillä saadaan myös myönteistä vaikutusta mielialaan.
Eteeristen öljyjen tutkimus maailmalla on hyvin aktiivista ja niitä on aloitettu käyttää mm.
muistiongelmien hoidossa.
Esimerkiksi: Laventeli ja appelsiini vaikuttavat serotoniinin vapautumiseen, mikä rentouttaa oloa.
Rosmariini ja havupuut vapauttavat noradrenaliinia, joka lisää puhtia ja energiaa. Ylang-ylang ja
patsuli puolestaan aktivoivat endorfiinien eli hyvänolon hormonien ja greippi sekä jasmiini
engefaliinien eli mielialan kohentajien vapautumista. Eukalyptus desinfioi ja avaa hengitysteitä,
piparminttu lievittää sileiden lihasten kouristuksia ja helpottaa vatsavaivoja, ruusu ja pelargoni
helpottavat naisten hormonaalisia vaivoja ja pitävät ihokudosta nuorekkaana.
Rauhoittumisen avuksi
Laventelia nimitetään eteeristen öljyjen äidiksi. Se on hellävarainen ja hoitava melkein kaikessa. Se
tasapainottaa ailahtelevan mielialan ja rauhoittaa unettoman ja ahdistuneen nukkumaan,
laukaisee lihasjännityksen ja lievittää kaikenlaisia kipuja. Laventeli on eniten käytetty eteerinen
öljy ihottumien ja palaneen ihon hoidossa. Se ei sovi jatkuvaan pitkäaikaiseen käyttöön henkilöille,
joilla on matala verenpaine.
Myös santeli rauhoittaa ja neroli taas auttaa pelokasta. Paras ohje on ensin tuoksuttaa eteeristä
öljyä ja jos siitä pitää, on se itselle sillä hetkellä sopiva.
Miten käytät huonetuoksuja:
1. Diffuuseri. Laita pari tippaa vedellä täytettyyn diffuuseriin. Suosituksena on se, että
annetaan diffuuserin toimia kerrallaan vain ½ -1 tuntia.
2. Tuoksylyhty. Tiputa huoneen koosta riippuen pari tippaa eteeristä öljyä vedellä täytettyyn
tuoksulyhtyyn, jonka alla palaa lämpökynttilä. Sama ohje kuin edellä eli älä käytä koko
päivää.
3. Tiputa valitsemaasi eteeristä öljyä huokoisille pinnoille kuten hohkakivelle, pumpuliin tai
puupalaan, jonka olet laittanut esimerkiksi johonkin maljaan.
4. Tee suihkepulloon seos, jossa on alkoholia (esimerkiksi 40%) 100 ml ja 20-30 tippaa
haluamaasi eteeristä öljyä. Ravista vielä ennen käyttöä ja suihkuta sitä huoneilmaan
esimerkiksi ennen kokousta tai nukkumaan mennessä.
5. Pirskottele eteeristä öljyä matolle. Huomioi, että esimerkiksi mandariini ja patsuli voivat
kuitenkin värjätä mattoa.
Jos huoneilmassa on homeita, desinfioi huonetta tekemällä suihkepulloon em. ohjeen mukainen
seos, jossa on timjamin ja teepuun eteeristä öljyä. Älä käytä suihketta kuitenkaan illalla.

© Raija Kivimetsä
Variksenmarja
(Empetrum nigrum, subsp. nigrum)
Pohjanvariksenmarja
(Empetrum nigrum, subsp. hermaphroditum)
Variksenmarja on terveystietoisen valinta
Takavuosina väheksytty ja syömäkelvottomana pidetty variksenmarja on
antioksidanttipommi, jossa on erittäin paljon terveyttä edistäviä tummia
väriaineita, antosyaaneja, sekä enemmän C-vitamiinia kuin supermarja
mustikassa. Se on mahtimarja aivojen, sydämen ja virtsateiden terveydeksi.
Variksenmarja on matala noin 10-30 cm pitkä, ainavihanta varpu, jolla on yönsiniset
tai kiiltävänmustat, herneenkokoiset ja mehevät luumarjat. Kasvi kuuluu
kanervakasvien heimoon ja sen lehdet ovat 3-7 mm pitkät ja neulasmaiset.
Variksenmarjaa tavataan niin kuivilta ja tuoreilta kangasmailta kuin Lapin
tunturikankailta ja soilta. Variksenmarjaa on kahta eri lajia: eteläisemmässä
Suomessa esiintyvä variksenmarja ja pohjoisosissa kasvava pohjanvariksenmarja eli
kaarnikka. Kaarnikka on satoisampi ja marjat ovat isompia.
Marjojen poiminta-aika on pitkä. Se alkaa heinä–elokuulla ja jatkuu aina lumen
tuloon asti. Marjan satoisimmat seudut löytyvät Pohjois-Karjalasta, Pohjanmaalta ja
Pohjois-Suomesta. Hangen alle jääneitä marjoja voi kerätä myös keväällä. Marjoja
on helppo poimia käsin tai poimurilla.
Vankkaa tukea terveydelle
Mustat marjat ovat todellisia antioksidanttipommeja. Ne sisältävät erittäin runsaasti
flavonoideihin kuuluvia tummia väriaineita: antosyaaneja, flavonoleja ja
proantosyanidiineja, jotka ehkäisevät vapaiden happiradikaalien hyökkäyksiä
elimistössä ja suojaavat näin niin aivoja kuin sydäntäkin. Marjoista on apua myös
virtsateiden ongelmiin.
Mehevässä marjassa on jopa enemmän C-vitamiinia kuin mustikoissa ja puolukoissa.
Lisäksi tämä supermarja tunnetaan hyvänä luonnollisen antihistamiinin, kversetiinin,
lähteenä. Marjat ovat oivallinen kuitulähde ja ne sisältävät sekä E- ja K-vitamiinia
sekä stressaantuneen täsmävitamiiniksi soveltuvaa B 5 -vitamiinia. Marjoissa on lisäksi
kohtuullisia määriä kuparia ja mangaania. Pohjois-Suomessa kasvaneet kaarnikat
sisältävät lisäksi runsaasti hydroksikanelihappoa.
Monipuolista ravintokäyttöä
Kasvin marjoista voidaan valmistaa mehuja, nektareita, hilloa, siirappia, likööriä ja
niitä voidaan hyödyntää myös leivonnassa. Ne sopivat niin tavanomaiseen kuin
raakaleivontaankin. Niitä voidaan käyttää myös jäätelöihin ja jälkiruokiin.
Variksenmarja rikastaa lisäksi erilaiset pataruuat ja muhennokset. Mehustamalla voi
saada uusia makuelämyksiä kaarnikasta, karviaismarjoista, puolukasta, mustikasta
sekä luonnonyrteistä. Marjoista tehdään myös marjajauheita.
Myös variksenmarjan neulasmaisia lehtiä voidaan käyttää teenä.
Pitkää perinnekäyttöä
Saamelaiset ovat tunteneet kaarnikan hyvää tekevät ominaisuudet jo kauan.
Poronmaidon ja kaarnikan sekoituksesta on valmistettu jäätelöä. Kaarnikkakerrosta
lakkasangon päällä on pidetty homeenestäjänä. Mustalla marjalla on värjätty
lankojakin. Islannissa ja Norjassa variksenmarjamehua juodaan kansan keskuudessa
flunssalääkkeeksi. Marjalla uskotaan olevan syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia.
Grönlannissa variksenmarjoja on käytetty ruusujuuren ohella hylkeenlihan
kyytipoikana. Pohjoisten alueiden intiaaneille variksenmarja on ollut hyödyllinen ja
arvokas ravintopommi.
Kansanlääkinnässä variksenmarjaa on käytetty mm. hermostollisten häiriöiden ja
epilepsian hoitoon sekä verenpaineen alentamiseen ja keripukin hoitoon.
Sekä variksenmarjan lehtiä että marjoja voidaan käyttää lankojen ja kankaiden
värjäämiseen. Lehdistä saadaan useita eri vihreän sävyjä, keltaista ja ruskeaa väriä.
Marjoista saadaan purppuranpunaista väriä.