Blogi

© Virpi Raipala-Cormier 

Aitojen eteeristen öljyjen käyttöä kutsutaan aromaterapiaksi. Ne sopivat sekä koti- että 
hoitolakäyttöön ennaltaehkäisevänä hyvän olon tuojana, terveyden edistäjänä sekä 
kauneudenhoidon tukena. 
Eteeriset öljyt vaikuttavat ihmiseen joko hengityksen tai ihon verenkierron kautta hierottaessa 
iholle kasviöljyyn laimennettuna noin 0,5-1%:n seoksena. Ne haihtuvat ilmaan kaasumolekyyleiksi, 
jotka kulkeutuvat hengitettäessä nenän takana olevien miljoonien tuoksuepiteelisolujen kautta 
aivojen eri hormonaalisiin keskuksiin. 
Eteeriset öljyt viestittävät elimistölle miten reagoida – esimerkiksi virkistyäkö vai rentoutua. 
Eteeristen öljyjen ominaisuudet ja käyttöalueet riippuvat niiden kemiallisesta koostumuksesta. Ne 
voivat mm. lievittää kipua, poistaa nesteitä, elvyttää hormonaalista toimintaa ja verenkiertoa, 
parantaa iholla ihovaivoja sekä solujen aineenvaihduntaa. Usein ne ovat myös antiseptisia ja 
tuhoavat bakteereita sekä viruksia. Niillä saadaan myös myönteistä vaikutusta mielialaan. 
Eteeristen öljyjen tutkimus maailmalla on hyvin aktiivista ja niitä on aloitettu käyttää mm. 
muistiongelmien hoidossa. 
Esimerkiksi: Laventeli ja appelsiini vaikuttavat serotoniinin vapautumiseen, mikä rentouttaa oloa. 
Rosmariini ja havupuut vapauttavat noradrenaliinia, joka lisää puhtia ja energiaa. Ylang-ylang ja 
patsuli puolestaan aktivoivat endorfiinien eli hyvänolon hormonien ja greippi sekä jasmiini 
engefaliinien eli mielialan kohentajien vapautumista. Eukalyptus desinfioi ja avaa hengitysteitä, 
piparminttu lievittää sileiden lihasten kouristuksia ja helpottaa vatsavaivoja, ruusu ja pelargoni 
helpottavat naisten hormonaalisia vaivoja ja pitävät ihokudosta nuorekkaana. 
Rauhoittumisen avuksi 
Laventelia nimitetään eteeristen öljyjen äidiksi. Se on hellävarainen ja hoitava melkein kaikessa. Se 
tasapainottaa ailahtelevan mielialan ja rauhoittaa unettoman ja ahdistuneen nukkumaan, 
laukaisee lihasjännityksen ja lievittää kaikenlaisia kipuja. Laventeli on eniten käytetty eteerinen 
öljy ihottumien ja palaneen ihon hoidossa. Se ei sovi jatkuvaan pitkäaikaiseen käyttöön henkilöille, 
joilla on matala verenpaine. 
Myös santeli rauhoittaa ja neroli taas auttaa pelokasta. Paras ohje on ensin tuoksuttaa eteeristä 
öljyä ja jos siitä pitää, on se itselle sillä hetkellä sopiva. 


Miten käytät huonetuoksuja: 


1. Diffuuseri. Laita pari tippaa vedellä täytettyyn diffuuseriin. Suosituksena on se, että 
annetaan diffuuserin toimia kerrallaan vain ½ -1 tuntia. 
2. Tuoksylyhty. Tiputa huoneen koosta riippuen pari tippaa eteeristä öljyä vedellä täytettyyn 
tuoksulyhtyyn, jonka alla palaa lämpökynttilä. Sama ohje kuin edellä eli älä käytä koko 
päivää. 
3. Tiputa valitsemaasi eteeristä öljyä huokoisille pinnoille kuten hohkakivelle, pumpuliin tai 
puupalaan, jonka olet laittanut esimerkiksi johonkin maljaan. 
4. Tee suihkepulloon seos, jossa on alkoholia (esimerkiksi 40%) 100 ml ja 20-30 tippaa 
haluamaasi eteeristä öljyä. Ravista vielä ennen käyttöä ja suihkuta sitä huoneilmaan 
esimerkiksi ennen kokousta tai nukkumaan mennessä. 
5. Pirskottele eteeristä öljyä matolle. Huomioi, että esimerkiksi mandariini ja patsuli voivat 
kuitenkin värjätä mattoa. 


Jos huoneilmassa on homeita, desinfioi huonetta tekemällä suihkepulloon em. ohjeen mukainen 
seos, jossa on timjamin ja teepuun eteeristä öljyä. Älä käytä suihketta kuitenkaan illalla.



© Raija Kivimetsä 

Variksenmarja 
(Empetrum nigrum, subsp. nigrum) 
Pohjanvariksenmarja 
(Empetrum nigrum, subsp. hermaphroditum) 
Variksenmarja on terveystietoisen valinta 
Takavuosina väheksytty ja syömäkelvottomana pidetty variksenmarja on 
antioksidanttipommi, jossa on erittäin paljon terveyttä edistäviä tummia 
väriaineita, antosyaaneja, sekä enemmän C-vitamiinia kuin supermarja 
mustikassa. Se on mahtimarja aivojen, sydämen ja virtsateiden terveydeksi. 

Variksenmarja on matala noin 10-30 cm pitkä, ainavihanta varpu, jolla on yönsiniset 
tai kiiltävänmustat, herneenkokoiset ja mehevät luumarjat. Kasvi kuuluu 
kanervakasvien heimoon ja sen lehdet ovat 3-7 mm pitkät ja neulasmaiset. 
Variksenmarjaa tavataan niin kuivilta ja tuoreilta kangasmailta kuin Lapin 
tunturikankailta ja soilta. Variksenmarjaa on kahta eri lajia: eteläisemmässä 
Suomessa esiintyvä variksenmarja ja pohjoisosissa kasvava pohjanvariksenmarja eli 
kaarnikka. Kaarnikka on satoisampi ja marjat ovat isompia. 
Marjojen poiminta-aika on pitkä. Se alkaa heinä–elokuulla ja jatkuu aina lumen 
tuloon asti. Marjan satoisimmat seudut löytyvät Pohjois-Karjalasta, Pohjanmaalta ja 
Pohjois-Suomesta. Hangen alle jääneitä marjoja voi kerätä myös keväällä. Marjoja 
on helppo poimia käsin tai poimurilla.

Vankkaa tukea terveydelle 
Mustat marjat ovat todellisia antioksidanttipommeja. Ne sisältävät erittäin runsaasti 
flavonoideihin kuuluvia tummia väriaineita: antosyaaneja, flavonoleja ja 
proantosyanidiineja, jotka ehkäisevät vapaiden happiradikaalien hyökkäyksiä 
elimistössä ja suojaavat näin niin aivoja kuin sydäntäkin. Marjoista on apua myös 
virtsateiden ongelmiin. 
Mehevässä marjassa on jopa enemmän C-vitamiinia kuin mustikoissa ja puolukoissa. 
Lisäksi tämä supermarja tunnetaan hyvänä luonnollisen antihistamiinin, kversetiinin, 
lähteenä. Marjat ovat oivallinen kuitulähde ja ne sisältävät sekä E- ja K-vitamiinia 
sekä stressaantuneen täsmävitamiiniksi soveltuvaa B 5 -vitamiinia. Marjoissa on lisäksi 
kohtuullisia määriä kuparia ja mangaania. Pohjois-Suomessa kasvaneet kaarnikat 
sisältävät lisäksi runsaasti hydroksikanelihappoa. 

Monipuolista ravintokäyttöä 
Kasvin marjoista voidaan valmistaa mehuja, nektareita, hilloa, siirappia, likööriä ja 
niitä voidaan hyödyntää myös leivonnassa. Ne sopivat niin tavanomaiseen kuin 
raakaleivontaankin. Niitä voidaan käyttää myös jäätelöihin ja jälkiruokiin.

Variksenmarja rikastaa lisäksi erilaiset pataruuat ja muhennokset. Mehustamalla voi 
saada uusia makuelämyksiä kaarnikasta, karviaismarjoista, puolukasta, mustikasta 
sekä luonnonyrteistä. Marjoista tehdään myös marjajauheita. 
Myös variksenmarjan neulasmaisia lehtiä voidaan käyttää teenä. 

Pitkää perinnekäyttöä 
Saamelaiset ovat tunteneet kaarnikan hyvää tekevät ominaisuudet jo kauan. 
Poronmaidon ja kaarnikan sekoituksesta on valmistettu jäätelöä. Kaarnikkakerrosta 
lakkasangon päällä on pidetty homeenestäjänä. Mustalla marjalla on värjätty 
lankojakin. Islannissa ja Norjassa variksenmarjamehua juodaan kansan keskuudessa 
flunssalääkkeeksi. Marjalla uskotaan olevan syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia. 

Grönlannissa variksenmarjoja on käytetty ruusujuuren ohella hylkeenlihan 
kyytipoikana. Pohjoisten alueiden intiaaneille variksenmarja on ollut hyödyllinen ja 
arvokas ravintopommi. 

Kansanlääkinnässä variksenmarjaa on käytetty mm. hermostollisten häiriöiden ja 
epilepsian hoitoon sekä verenpaineen alentamiseen ja keripukin hoitoon. 

Sekä variksenmarjan lehtiä että marjoja voidaan käyttää lankojen ja kankaiden 
värjäämiseen. Lehdistä saadaan useita eri vihreän sävyjä, keltaista ja ruskeaa väriä. 
Marjoista saadaan purppuranpunaista väriä.