Tutkimus

Yrttien tieteellinen tutkimus

Kun tarkastellaan kaikkia täydentäviä hoitoja, fytoterapia kuuluu siihen ryhmään, jonka voidaan sanoa seisovan melko vahvalla tieteellisellä perustalla. Fytoterapiassa on näyttöön perustuvia oppikirjoja (esim. Principles and Practices of Phytotherapy) ja rohdostutkimuksesta on tehty myös Cochraine arvosteluja. Katso esim. https://www.cochrane.org/CD004116/IBD_herbal-medicines-for-treatment-of-irritable-bowel-syndrome.
Cochraine meta-analyyseja on tosin myös kritisoitu. https://www.hindawi.com/journals/ecam/2013/163412/

EU:n  Committee on Herbal Medicinal Products (HMPC) ylläpitää yrttikohtaisia  tietokantoja yrttien vaikutuksista ja turvallisuudesta. https://www.ema.europa.eu/en/human-regulatory/herbal-products/european-union-monographs-list-entries. Esimerkiksi monelle suomalaiselle tuttu voikukka löytyy listalta. Sen käyttöalueeksi on merkitty ruuansulatus ja virtsatiet.

EU:n CAMbrella -tutkimuksen mukaan kasvilääkinnän eri muodot ovat eniten käytettyjä CAM-hoitoja EU-kansalaisten keskuudessa. https://cam-europe.eu/wp-content/uploads/2018/09/CAMbrella-WP2-part_2final.pdf

Tutkimuksen haasteet

Monet lääkkeet ovat kehitetty kasveista. Synteettisen lääkkeen ja kasvilääkinnän rohdostuotteen välillä on suuri ero. Kasvissa on aina useita, jopa satoja vaikuttavia aineita - puhutaan synergiasta. Fytoterapiassa yksi ja sama kasvi voi tukea munuaisia, maksaa ja hengitysteitä. Lääke sisältää yhden vaikuttavan aineen ja sillä on yleensä yksi käyttötarkoitus. Tämä ero vaikuttaa paljon myös tutkimukseen. Kasvien sadat vaikuttavat aineet voivat vaikeuttaa tutkimusta. Tästä käydään jatkuvasti teoreettista keskustelua. Samat tutkimusmenetelmät eivät välttämättä sovellu rohdos- ja lääketutkimukseen.  

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) voi toimia esimerkkinä. Saksalainen tutkimusryhmä havaitsi, että kuisman procyaniidit (eng. procyanidins) lisäsivät kuisman hyperisiinin ja pseudohyperisiinin masennusta lievittävää vaikutusta in vivo kokeissa. Italialainen tutkimusryhmä puolestaan havaitsi, että kuisman flavonoidit vahvistivat rohdoksen myönteistä vaikutusta keskushermostoon.

Yrteissä "vaikuttava aine" on usein koko kasvi. Monet aineet vaikuttavat yhdessä.

Erilaisia käytössä olevia tutkimusmenetelmiä

Fytoterapian tutkimuksessa Euroopassa ja Aasiassa hyödynnetään eläimillä tehtyjä tutkimuksia. Suuri osa kokeista tehdään myös ihmisillä, koska periaatteessa kaikki käytössä olevat yrtit on hyväksytty ihmisen käytettäväksi.  Kokeita tehdään ex vivo tutkimuksin eli tutkitaan miten eristetty solu reagoi tiettyyn yrttiin. Tässä tutkimuksessa vapaaehtoinen henkilö käyttää tiettyä yrttiä sisäisesti ja verinäytteestä seurataan solujen reagointia verrattuna verrokkiryhmään (joka on saanut plaseboa). Voidaan myös seurata, miten hormonitasot muuttuvat, muutoksia virtsassa ja muissa eritteissä jne. Toinen tapa on mitata, miten muisti ja muut kognitiiviset toiminnot kehittyvät, miten palautuminen tapahtuu ym.

Kasvien turvallinen käyttö on kaikkien etu. Kysymys annostelusta ja turvallisuudesta on aina myös osa rohdostutkimusta. Jos ottaa huomioon miten laajalti yrtit ovat käytössä ympäri maailman, on yllättävää, miten harvoin haittavaikutuksista raportoidaan.

Itseparanemisen tukeminen

Kukaan ei kyseenalaista sitä, että pieni haava paranee itsestään. Ainoa apu, minkä luumurtuma tarvitsee parantuakseen, on luiden sijoittaminen oikein. Kuitenkin moderni lääketiede on hylännyt periaatteen, että kaikki paraneminen on itseparanemista. Lääke tai toimenpide lievittää kipua ja stressiä ja auttaa paranemisprosessin alkuun. Tässä fytoterapia ei eroa lääketieteestä. Fytoterapeuttinen hoito (esim. kääre, kylpy tai tee) voi lievittää kipua ja ihmisen kokemaa stressiä tai kärsimystä, mikä puolestaan edistää itseparanemista.

Plasebovaikutus otetaan huomioon

Modernissa tutkimuksessa plasebovaikutus otetaan aina huomioon, niin myös rohdostutkimuksessa. Lukuisat tutkimukset pystyvät todentamaan muutoksia ruuansulatuksessa, suolen toiminnassa, nestetasapainossa ja verenkierrossa tietyn rohdoksen käytön aloittamisen myötä. On näyttöä sille, että monet kasvilääkinnässä käytetyt rohdokset vaikuttavat elimiin ja kudoksiin. Suomessa tehdään rohdostutkimusta Helsingin yliopiston Farmaseuttisten biotieteiden osastolla.

Turun AMK:n vuonna 2017 tekemä selvitys siitä, miten täydentävät luontaishoidot otetaan huomioon käypähoitosuosituksissa osoitti, että lääkkeellisten hoitojen ohella suosituksissa on runsaasti viittauksia lääkkeettömiin hoitomuotoihin kuten terveellisiin elämäntapoihin. Hengitystieinfektioiden hoidossa mainitaan hunajan ja eukalyptuksen vaikutus. http://hyve.turkuamk.fi/indexb319.html


Lähteet: 
Principles and practices of phytotherapy 
Butterweck V, et al. Solublizied hypericum and pseudohypericum from Hypericum perforatum exert antidepressant activity in the forced swimming test. 1998. 
Calapai G et al. Effects of Hypericum perforatum on levels of 5-hydroxytrptamine, noadrenaline and dopamine in the cortex, diencephalon and brainstem of the rat. 1999.